Elämä valuu hukkaan

Tuossa on sellanen elämänviisaus mistä kannattaa nykypäivänä ottaa vaari. Tuotahan tekee varmaan melkein kaikki jo ihan tiedostamattakin.

Suurimmalla osalla ihmisistä on Suomessa asiat helvetin hyvin. Toki aina naapurilla/kaverilla/työkaverilla jne. voi näyttää asiat olevan vielä paremmin mistä aiheutuu närää miksi oma elämä on paskaa kun toinen nauttii vapaaherrailusta/mukavasta työstä/ihanasta parisuhteesta/ you name it.

Aina löytyy jotain kellä asiat on paremmin tai näyttää olevan paremmin. Siksi pitäisi päästä irti ainakin tietoisesta vertailusta ja mielellään siitä tiedostamattomastakin. Yrittää löytää positiivisia puolia asioista ja omasta elämästä juuri sillä hetkellä. Sitten joskus on se toinen suo. Sitten joskus huomaa olevansa vanha tyytymätön paska eikä sitä joskus hetkeä koskaan koittanut.

Eipä niitä lapsiakaan kannata taakkana ottaa vaikka se noista ap:n kirjotuksista paistaa läpi. Ei se ole kuin pieni hetki elämästä ja ne on sen ikäsiä, että miettii mihin hemmettiin se niiden lapsuus katosi. Omalla kasvatuksella ja läsnäololla vaikutat paljon siihen milaiseksi suhde kasvaa vanhempana. Toki niitä pysty täysin savesta valamaan omaan suuntaan ja voi olla, että intressit ei kohtaakkaan.

Itse painin kohtalaisten motivaatio ongelmien kanssa, mutta en silti koe elämän valuvan hukkaan ainakaan nyt. Tiedostaa sen, että on helvetisti tekemistä töissä ja kotona ja tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi. Jotain näppäilyä vaan pakon edessä tai ainakin se tuntuu siltä. Toki tässä on tuore avioero takana niin olen antanutkin ajan valua vaan johonkin. Nyt on ainakin joka toinen viikko aikaa vain itselle. Pitää kelailla mitä tästä tulee ja mitä oikein keksisi. Tekemistä olisi niin paljon ettei keksi mistä alottaa, mutta nyt ainakin tosiaan se on sohvalla makoilua ja koneen naputusta. Joku pihankin kolaaminen on sellanen, että voi vähempää kiinnostaa (no eipä sitä mikään pakko ole kolata kunhan autolla pääsee talliin ja ulos sieltä).

Päässyt sentään yli siitä 1,5kk kestäneestä elämän paskimmasta ajasta. Vaikka tuostakaan nyt ole kuin reilu kuukausi niin on se jännä vaan katsoa taaksepäin miten paskana on voinut olla. Jälkeenpäin katsottuna sen on aika mielenkiintoistakin kun muistaa joskus, että on ollut paha olla ja se on ollut joku asia tai hetki ja päivässä ohi. Nyt se ei menekkään päivässä tai kahdessa tai et edes pysty tiedostamaan meneekö se koskaan. Jännä fiilis jälkeenpäin ajateltuna kun tosiaan kaikki tuntuu paskalta ja olo ei näytä viikkojenkaan jälkeen paranevan. Vaikka loogisesti ajatellen tiedostat, että mikään ei tullut puun takaa ja olet itse kelannut sitä jo vuosia, mutta on se vaan erikoista kun ei tunteilleen mitään voi jossian tilanteessa. Tolta pohjalta kyllä ymmärtää taas paremmin muita, jotka painii pääkopan ongelmien parissa.

Ihan tyytyväinen olen kyllä atm elämääni vaikka sitä parisuhdetta ei olekkaan ja nyt tavote on elää ainakin vuosi ilman, että yrittää edes kalastella sellaista mistään ja kelata sitäkin, että onko sellainenkaan tilanne tavoiteltava. Yksinkin pitää pystyä viihtymään.

Mutta juu pitkälti ne asiat on ihan siitä omasta asennoitumisesta kiinni. Mikään muutos ei auta jos ei ensin saa omaa pääkoppaa kuntoon. Kyllä se jokainen tilanne elämässä voi olla paskaa.

Hyviä asioita muistaa on: ”Aina asiat voi olla huonommin.” ja ”Kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon perseessä.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *