Maailmanpolitiikan arkipäivää

Pohjustus:

Muistaakseni tällaista ketjua joku jo aikaisemmin avasi foorumille, mutta en millään muista ketjun otsikkoa, ja se käsittääkseni lukittiin, koska tulkittiin tarpeettomaksi. Maailmanpoliittinen tilanne on kuitenkin viime vuosina ollut niin voimakkaassa käymistilassa, että mielestäni tällaiselle ketjulle on edelleen kysyntää.

Esimerkiksi Trumpin Yhdysvalloille, Venäjälle, NATO:lle, kotimaan politiikalle, EU:n hajoamiselle, Ukrainalle ja Syyrialle on omat keskusteluketjunsa, joten pidetään pelkästään niihin asioihin liittyvät keskustelut omissa ketjuissaan. Tässä ketjussa on tarkoitus keskustella sellaisista maailmanpoliittisista muutoksista, jotka heilauttavat geopoliittista painopistettä suuntaan tai toiseen.

Pohjustaakseni keskustelua, käyn lyhyesti läpi muutamia viime vuosina tapahtuneita muutoksia.

1) Turkki. NATO-maa Turkki on kääntänyt kelkkansa. Pitkän aikaa Turkki tavoitteli EU:n jäsenyyttä, mutta suurimpana keppinä neuvottelujen rattaissa olivat ihmisoikeustilanne sekä Turkin taloudellinen epävakaisuus.

Vuodesta 2016 lähtien Turkki on lähentynyt hyvin nopeasti Venäjän kanssa. Yhteisiä intressejä löytyy mm. Syyrian suhteen. Venäjä haluaa pitää vallassa Bashar al-Assadin, kun taas Turkki haluaa estää keinolla millä hyvänsä itsenäisen Kurdistanin muodostumisen. Turkki toki toivoo edelleen al-Assadin poistamista vallasta, mutta realistisia keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei enää näytä olevan, joten al-Assad katsotaan pienemmäksi pahaksi kuin Kurdistan.

Yhdysvallat puolestaan tukee kurdeja, jotka taistelevat Isistä vastaan Syyriassa, joten Yhdysvallat on joutunut törmäyskurssille Turkin kanssa. Viime viikolla Turkki varoitti, että Yhdysvaltojen täytyy valita puolensa. Yhdysvallat on suunnitellut rakentavansa tarkkailupisteitä, joiden avulla pyrittäisiin ehkäisemään Turkin hyökkäys Syyrian kurdialueille. Turkki luonnollisestikin koki tämän loukkauksena ja uhkana itselleen.

Toinen seikka, joka hiertää Turkin ja Yhdysvaltojen välejä, on turkkilainen oppositionpoliitikko Fethullah Gülen, joka asuu tällä hetkellä Yhdysvalloissa poliittisena pakolaisena. Turkki on vaatinut Gülenin luovuttamista lukuisia kertoja, syyttäen hänen tukijoitaan gülenisteja mm. vuoden 2016 vallankaappausyrityksestä, sekä myöhemmin samana vuonna tapahtuneesta Venäjän Turkin-suurlähettilään murhasta. Yhdysvallat on kieltäytynyt luovuttamasta Gülenia.

2) Venäjän leirin vahvistuminen. Viimeisen 5 vuoden aikana seuraavissa maissa on voittanut joko Venäjä-mielinen presidentti, tai Venäjä-mielinen puolue parlamenttivaaleissa: Serbia, Bosnia-Hertsegovina, Latvia, Tsekki, Bulgaria, Moldova. Vaikka näistä ei länsimaissa ymmärrettävästi uutisoidakaan kovin näyttävästi, lukuisat maat ovat siis alkaneet seuraamaan Turkin esimerkkiä, ja siirtymään Venäjän leiriin. Yhdet vaalit eivät tietenkään kerro koko totuutta, ja toisaalta länsimaissa käydään kiivasta keskustelua siitä, missä määrin Venäjä on pystynyt vaikuttamaan vaalien lopputulokseen erilaisten vaikuttamiskeinojen avulla. Oli miten oli, Euroopassa on lukuisia maita, joissa ainakin suuri osa kansasta näyttää arvostavan Venäjän viimeaikaista voimapolitiikkaa.

3) EU. Iso-Britannia on (todennäköisesti) jättämässä EU:n maaliskuussa 2019. Tämä tulee olemaan iso kolaus sekä EU:lle, Iso-Britannialle, että mahdollisesti myös maailmantaloudelle, riippuen siitä, miten Iso-Britannian EU-ero toteutetaan. Toisaalta myös jäljellejäävät EU-maat ovat voimakkaasti jakautuneita mm. pakolais- ja talouskurikysymyksissä. Italian populistit puuhaavat ”kansanbudjettia”, joka perustuu holtittomaan lainanottoon. Monet EU-maat ovat myös ottaneet voimakkaasti pakolaisvastaisen kannan, ja kuluneella viikolla jopa Saksan Angela Merkel ehdotti, että EU-maiden tulisi kiristää pakolaispolitiikkaansa, jos tällä voidaan välttää ns. populistien kannatuksen lisääntyminen. EU:n yhteistä armeijaakin on ehdotettu NATO:n rinnalle, tämä liittyy läheisesti seuraavaan kohtaan. Kuriositeettina EU:n yhteisen armeijan tarvetta perusteltiin mm. Yhdysvaltojen arvaamattomuudella.

4) NATO. Tärkeimpänä seikkana NATO:n suurimman jäsenmaan arvaamattomuus. Yhdysvallat on selkeästi NATO:n suurin jäsenvaltio. Nykyisen presidenttinsä Donald Trumpin johdolla Yhdysvallat on toistuvasti vaatinut pienemmiltä NATO-mailta suurempaa taloudellista panostusta asevoimiinsa. Tästä toki on myös NATO:n jäsenmaiden sopimuksessa mustaa valkoisella, että 2 % BKT:sta tulisi sijoittaa asevoimiin, mutta vain muutamat jäsenvaltiot yltävät tuohon lukemaan. Yhdysvaltojen asevoimien edustajat ovat toki vakuuttaneet kunnioittavansa ns. Viidettä artiklaa, jonka mukaan kaikki NATO:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet puolustamaan mitä tahansa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Mutta jos NATO joutuisi tosipaikan eteen jonkin tavoitteestaan jääneen jäsenvaltion joutuessa hyökkäyksen kohteeksi, voisiko Yhdysvallat käyttää täyttymätöntä puolustusbudjettivelvoitetta syynä joko Viidennen artiklan sivuuttamiseen, tai ainakin tukitoimien rajoittamiseen esim. pelkkään materiaaliapuun?

5) Iran. Lyhyesti: Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta, jonka tarkoitus oli estää Irania kehittämästä ydinasetta. Sopimus solmittiin vuonna 2015, ja Yhdysvallat ilmoitti vetäytyvänsä siitä v. 2018 toukokuussa. Tämän jälkeen Yhdysvallat asetti Irania kohtaan uusia, ennennäkemättömän raskaita pakotteita, joihin sisältyi mm. SWIFT-järjestelmästä sulkeminen, joka käytännössä tarkoittaa Iranin sulkemista kansainvälisen rahaliikenteen ulkopuolelle. Myös Yhdysvaltojen hyökkäystä Irania vastaan on väläytelty toisinaan, mutta ilmeisesti tällä hetkellä Yhdysvallat luottaa ennemmin pakotteiden voimaan, ja uskoo Iranissa tapahtuvan vallanvaihdoksen pakotteiden seurauksena. Jos Yhdysvallat todella hyökkäisi Iraniin, siitä voisi seurata mitä tahansa.

6) Asevoimat. Yhdysvalloilla on toki vertaansa vailla oleva asevoimien budjetti, jonka johdosta itse näkisin vaa’an kallistuvan edelleen ns. ”länsimaiden” puolelle – joihin myös mm. Japani ja Australia kuuluvat, siksi lainausmerkit. Kuitenkaan pelkkä budjetti ei kerro koko totuutta. Yhdysvaltalaisen merijalkaväensotilaan rekrytoiminen, kouluttaminen ja varustaminen kustantaa n. 45.000 $, kun taas esim. Kiinassa vastaavat kulut ovat n. 3000 – 4000 $ luokkaa. Näissä kuluissa ei ole mukana mitään sotimisesta aiheutuvia kustannuksia, vaan pelkästään ne kulut mitä vaaditaan, että kadunmiehestä saadaan koulittua ja varustettua tappokone.

Yhdysvaltalaissotilaan kommenuksesta sotatoimialueelle koitui kustannuksia n. 115.000 $/vuosi, erään laskelman mukaan. Venäläissotilaan vastaava summa on 65.000 $. Kiinan puolelta tällaisia laskelmia ei ainakaan helposti löytynyt. Laskentatapaa ei ollut avattu näissä esimerkeissä, joten en tiedä ovatko täysin vertailukelpoisia.

7) Yhteenveto. Maailma on jakautunut voimakkaasti kahteen leiriin: Yhdysvaltoihin ja sen liittolaisiin, ja Venäjään ja sen liittolaisiin. Lisäksi suurena voimatekijänä on vielä Kiina, mutta Kiina on toistaiseksi ollut hyvin maltillinen ulkopoliittisissa toimissaan. Todennäköisesti tosipaikan tullen Kiina kuitenkin ryhtyisi tukemaan Venäjää. Ainakin tällä hetkellä Kiina on paremmissa väleissä Venäjän kuin Yhdysvaltojen kanssa. Edellämainituista kahdesta leiristä Venäjän leiri näyttäisi vahvistuneen viime vuosina jonkin verran, kun taas Yhdysvaltojen leirissä näkyy rakoilua. Olisi tietenkin järjetöntä olettaa, että geopoliittinen painopiste pysyisi loputtomiin Yhdysvalloissa tai ”lännessä”, koska ihmiskunnan historia osoittaa ettei yksikään suurvalta ole pysynyt asemassaan loputtomiin. Nyt vaikuttaa siltä, että elämme taas tällaisessa murrosvaiheessa, jossa valta kääntää kylkeään. Tapahtuuko tämä suhteellisen rauhanomaisesti, vai joudummeko vielä näkemään maailman palavan? Se jää nähtäväksi. Tämän suhteen ollaan ainakin samanarvoisia, koska tuskin kukaan tietää varmasti, mihin tilanne tulee vielä kehittymään. Toivotaan siis aktiivista keskustelua aiheesta. Yritän itse säilyttää keskustelussa mahdollisimman puolueettoman kannan, vaikka väistämättä ajatukseni vetävätkin länteen päin, kun satun länsimaassa asumaan. Yritän kuitenkin tukahduttaa ennakkoasenteeni, kun osallistun keskusteluun.

Pahoittelen pitkää alustusta, ja toivon että moderaattorit antaisivat ketjun olla elossa ainakin sen aikaa, että nähdään saadaanko aikaiseksi uutta mielekästä keskustelua suurista maailmanpoliittisista linjauksista, vai meneekö (tämäkin) ketju jankkaamiseksi The_Donaldista, ryssätrolleista, mamuista, NATO-ruunista jne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *