Toksinen feminiinisyys

Heti alkuun totean, että toivon tämän keskustelun säilyvän asiallisena eikä lähtevän sivuraiteille misogynian muodossa.

Valtaosa meistä tuntee määritelmän “toksinen maskuliinisuus”. Sillä viitataan siihen kuinka “patriarkaatti vahingoittaa miehiä”. Eli ihannoidaan miehistä kovuutta, aggressiivisuutta ja tämä sitten vuorostaan jonkin teorian mukaan vahingoittaa miehiä ja miehuutta.

Sen sijaan “toksinen feminiinisyys” on jätetty määrittelmättä (paitsi ehkä vauva-foorumilla). Toivonkin nyt toveri tekkiläisten ottavan asiaan kantaa.

Itse olen tässä lähiaikoina törmännyt kolmeen tilanteeseen, jotka ovat omiaan ilmentämään sitä, mistä toksisessa femiinisyydessä on kyse. Eli pohjimmiltaan ongelmakohdat liittyvät siihen, mitä naiset luulevat oletettavan heidän toiminnaltaan muiden naisten ja naisellisen yhteiskunnan suhteen.

Esineellistäminen
Tämä on selkeää useiltakin osin. En nyt lähde vatvomaan aikakauslehtien esineellistävää mieskuvaa vaan nostan hiljattain vastaan tulleen tapauksen: nimeäminen esim. yhteystietoihin. On “Kalu-Kallea”, “Muskeli-Masaa”, “<työtehtävä>-Pasia” jne. Eli miehet eivät ole vaikka “Pasi Lehtinen”, vaan “Nörtti-Pasi”, joka kiltisti tulee ratkomaan naisen tietokone-ongelmat. Pahempana tietenkin tuo luonnollisten ominaisuuksien mukaan nimeäminen – etenkin kun kyseessä on seksuaalisuuteen viittaavat ominaisuudet.

Ja mitä enemmän olet kerännyt “trophyja” eli eri nimeämiskäytäntöjen läpikäyneitä miehiä, sitä arvostetumpi olet muiden naisten keskuudessa.

Body-shameaminen
Oletko koskaan miettinyt rannalla tai muulla julkisella paikalla ollessasi, että voitko esim. ottaa paidan pois? Luultavasti olet. Ja tämä ei johdu suinkaan siitä, että rennosti footbagia potkivasi kaverit alkaisivat osoittelemaan vatsaasi, että “paita päälle! sulla ei ole six packia”. Mutta silti tämä keskustelu käydään naisten voimin joka kevät ja kesä niin julkisesti kuin yksityisestikin. Hunksit voivat notkua ilman paitaa vaikka missä, mutta heti kun keskivertomies vähän nostaa paidan helmaa, niin on tehtävä selväksi, että naisellinen katse ja mieli ei sitä siedä.

Samaan kategoriaan putoaa myös yleinen arvosteleva silmäily, mikä on yllättävän yleistä. Siinä, missä miehet “tuijottavat tisseihin”, niin naisilla on omat keinonsa mittaroida sitä, kuinka kelvollinen mies on fyysisten ominaisuuksien puolesta. Osa tästä käytöksestä tulee ihan luonnostaan suvunjatkamisen näkökulmasta, mutta nykyinen yhteiskunta alleviivaa sitä, että naisen tulee olla kriittinen miehen fyysisyyden suhteen.

Mitätöiminen
“Ei se koko, vaan miten sitä käyttää”. Tuttu hokema, mikä kuuluu naisten repertuaariin. Siinä on oikeastaan kaksi viestiä: joko miehellä on liian pieni tai sitten se ei osaa käyttää sitä. Tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Kun yhden illan hoito osoittautuu siaksi (99% tapauksista), niin tämä on tärkeä asia alleviivata muiden naisten läsnäollessa. Heidän tulee tietää erinäisten kiertoilmaisujen kautta, että mies oli ja on mitätön heidän silmissään.

Näitä hokemia on paljon enemmän, mutta tämä lienee se kärjistetyin esimerkki.

Yhteenveto
Tästä tuli liian pitkä aloitus jo näillä muutamilla, pintaa raapaisevilla esimerkeillä. Toivon kuitenkin, että jos meinaat ottaa osaa keskusteluun, niin käytät sen kaksi minuuttia aloitusviestin lukemiseksi.

Ja tavoitteena ei siis ole luoda naisvihaa vaan keskustella siitä, että miksi julkinen narratiivi on rajoittunut ainoastaan toksisen maskuliinisuuden ympärille. Ja yhtä lailla siitä, että ”mikä teistä on miehenä tuntunut henkilökohtaisesti pahalta yhden tai useamman naisen toimesta?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *