Siiderin valmistus

Itse olen tehnyt siideriä useita vuosia, kun tiedossa on omenapuu joka välillä tuottaa satoa valtaisasti. Lajikkeena hapokas toimii siideriin parhaiten, erityisesti ns. talviomenat, koska hedelmä on sekä mehukas että hapokas.

Ensinnäkin, ei ole tarvetta arvailla mehun sokeripitoisuutta, vaan sen voi mitata ominaispainomittarilla, joka kertoo sokerimäärän mehussa. Sitten lisätään sokeria tarpeen mukaan jos halutaan paremmin säilyvää n. 5-6% sidua. Suosittelen panimosokeria, liukenee hyvin ja hiiva hyödyntää sen helposti.

Toisekseen, siiderin kuivuutta voi säädellä käyttämällä sopivaa hiivakantaa, jonka käymisaste on alhaisempi mitä normaali siideri/shampanjahiivojen. Lähes mikä tahansa brittiläinen oluthiivakanta käy oikein hyvin siiderin tekoon, itse olen tehnyt siideriä kaikilla näillä hiivoilla:

Mangrove M02 siiderihiiva, Whitelabs WLP775 siiderihiiva
Whitelabs WLP028 oluthiiva, Whitelabs WLP002 oluthiiva

Kaksi ensinmainittua käy ns. loppuun, eli rutikuivaksi siideriksi. Kaksi jälkimmäistä jättää lopputuotteeseen myös hieman makeutta. Whitelabsin hiivat ovat ns. eläviä hiivoja, joita voi joutua starttailemaan ennen mehuun lisäämistä. Muuten voi kestää pitkäänkin, että käyminen lähtee liikkeelle.

Tässä on kuitenkin se ongelma, että mehussa on itsessään villihiivoja, joiden käymistä ei voi ennustaa. Jos siis mehua ei pastöroida. Kuvailemasi mehun kuumennus on pastörointia, ja sitä tekevät monet mehupuristamot ihan vakiona, koska ihmiset juovat omenamehua ihan sellaisenaan, eikä välttämättä siiderinä. Pastörointi muuttaa mehun makua ja tekee siideristä sameampaa. (Oma mielipide)

Ideana mehun pastöroinnissa on siis juuri se, että villihiivat tapetaan mehusta pois(ja kaikki muukin paska) ja sen jälkeen käymisastetta voidaan kontrolloida hiiva oikein valitsemalla. Ja tietysti itse mehu säilyy kuten mikä tahansa muukin hapan mehu, eli vuosikausia sopivissa olosuhteissa.

Itse olen tehnyt siideriä sekä raakamehusta, että pastöroidusta. Raakatavarasta tuli kirkkaampaa, mutta kieltämättä käymisasteen kontrollointi on helppoa kun mehussa ei ole ylimääräisiä tekijöitä.

Itse pidän tosin siideristäni nimenomaan rutikuivana ja hapokkaana, joten siideri voi käydä käymispöntössä ns. loppuun ja sen jälkeen annostellaan sokeriliemen muodossa sopiva määrä sokeria jälkikäymistä varten, jotta saadaan sopivat hapot.

Tuossa nopeasti jotain, googlella löytyy lisää ja saa kysyä allekirjoittaneelta. Laitoin ketjun seurantaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *